Agar
Agar eli agar-agar on eräistä valtamerten punalevistä eristetty polysakkaridiseos, jota käytetään mikrobiologiassa ja lääketieteessä mikrobien kasvualustana sekä elintarviketeollisuudessa hyytelöimisaineena.[1] Agar sisältää 70 prosenttia agaroosia ja 30 prosenttia agaropektiiniä, ja se jähmettää vesiliuoksen jo 1–2 prosentin pitoisuuksissa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agarin käytön keksivät Fannie ja Walter Hess vuosina 1880–1881. Aikaisemmin käytetty Robert Kochin kehittämä liivatealusta menettää jähmeytensä huoneenlämpötilan yläpuolella, eikä se siten soveltunut tilanteisiin, joissa haluttiin viljellä mikrobeja korkeammissa lämpötiloissa, esimerkiksi ruumiinlämmössä.
Käyttö mikrobiologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mikrobiologiassa käytettävä agar on bakteerilaskenta-agaria (engl. plate count agar, PCA). Agaria myydään useimmiten jauheena. Jauhetta annostellaan veteen ohjeen mukaisesti (1,2–1,6 %). Saatu seos keitetään 100 asteessa. Liuoksen annetaan jäähtyä, kunnes se on noin 50–70-asteista, minkä jälkeen agarliuosta voidaan kaataa kasvatusalustalle esimerkiksi petrimaljalle tai koeputkeen. Kun agar jäähtyy alle 45 asteeseen, se jähmettyy. Tämän jälkeen alustalle voidaan siirrostaa esimerkiksi Escherichia coli-viljelmä.
Lisäaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agarmaljaan voidaan lisätä tarpeen vaatiessa lisäaineita riippuen haetun mikrobin yksilöllisistä vaatimuksista. Agariin voidaan lisätä esimerkiksi lihauutetta. Agarmaljaan voidaan myös lisätä tietylle mikrobille haitallista ainetta, jolloin saadaan puhdasviljelmä haluttua mikrobia. Tietyt mikrobit vaativat vitamiineja, hormoneja tai tiettyjä proteiineja, jotta kasvu ylipäänsä käynnistyisi.
Käyttö geelielektroforeesissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agaroosigeelielektroforeesilla voidaan tutkia biologisia makromolekyylejä. Elektroforeesissa varaukselliset molekyylit erotellaan huokoisessa väliaineessa kulkevan sähkövirran avulla tavallisimmin molekyylien koon perusteella. DNA:ta ja RNA:ta tutkittaessa väliaineena käytetään useimmiten agaroosia.[2] Erottelun jälkeen tutkittavat molekyylit voidaan saada näkyviin UV-valossa, jos geeliin on sitä valettaessa lisätty UV-valoa absorboivaa etidiumbromidia (EtBr).
Geeliseokseen voidaan toisinaan lisätä myös useita erilaisia selkeyttäviä lisäaineita kuten synergeeliä. Geeli valetaan suorakulmion muotoon. Valuvaiheessa geeliin jätetyt ”kammat” jättävät agarin pintaan pieniä kuoppia suoran riviin. Näihin kaivoihin sitten voidaan pipetoida haluttu näyte.
Käyttö elintarvikkeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agarin E-koodi on E406 ja sitä voidaan käyttää stabilointi- ja hyytelöimisaineena.[3] Elintarvikkeissa ja esimerkiksi makeisissa agaria käytetään eläinperäisen liivatteen sijasta.[4] Agarilla hyydytetyt tuotteet ovat etenkin vegaanien suosiossa. Hyytelön aikaansaamiseksi agarista keitetään noin 0,7 prosentin vesiliuos. Suuret annokset agaria ovat laksatiivisia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 160. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
- ↑ Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 36, 160. 6. uudistettu painos. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6.
- ↑ E406 - Agar ruokavirasto.fi. Viitattu 24.9.2023.
- ↑ Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 4. WSOY, 1958.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Agar Wikimedia Commonsissa
- Food Component Database (FooDB): Food Agar (englanniksi)