Osteopatia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osteopatian kehittäjä oli yhdysvaltalainen Andrew Taylor Still.

Osteopatia on manuaalinen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on kehon rakenteellisten ja toiminnallisten häiriö- ja kiputilojen tutkiminen, hoito ja ennaltaehkäisy. Osteopaatti on erikoistunut käyttämään mm. nivelten artikulaatio- ja manipulaatiotekniikoita sekä pehmytkudostekniikoita. Osteopaatti on Suomessa Valviran rekisteröimä terveydenhuollon ammattihenkilö.

Tyypillisimpiä osteopaatin hoitamia vaivoja ovat erilaiset nivelkivut, iskiasvaivat, päänsäryt ja huimaus.

Osteopatian kehitti yhdysvaltalainen lääkäri Andrew Taylor Still vuonna 1874[1]. Christer Pellas (1945–2017) toi osteopatiakoulutuksen Suomeen vuonna 1988. Pellas oli opiskellut Lontoon Andrew Still Collegessa diplomiosteopaatiksi ja täydensi opintojaan myöhemmin Ruotsissa.

Osteopatia kuuluu lääketieteellisten manipulaatiohoitojen piiriin. Osteopatia on vanhin manipulaatiohoitokoulutuksen systemaattisesti aloittanut ammattikunta. Koulutus alkoi 1800-luvulla Yhdysvalloissa, josta se siirtyi Eurooppaan. Alkuperämaassaan Yhdysvalloissa osteopaatit ovat myös lääkäreitä. Euroopassa osteopaatit ovat pitäytyneet erikoisalallaan eli tuki- ja liikuntaelinsairauksien manuaalisessa hoidossa.

Vaikuttavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Manipulaatiohoitojen vaikuttavuus

Suomen Osteopatiayhdistyksen mukaan osteopaattinen hoito auttaa hyvin niska-, hartia- ja selkäkivuissa, huimauksessa, päänsäryissä, leukanivelen alueen kivuissa sekä työ- ja urheiluperäisissä rasitusvammoissa, ja lisäksi sillä on saatu hyviä tuloksia muun hoidon tukena migreenin ja astman hoidossa. Osteopaattinen hoito vähentää yhdistyksen mukaan kipulääkityksen tarvetta ja siten ehkäisee liialliseen lääkkeiden käyttöön liittyviä haittoja.[2]

Vuonna 2010 Britanniassa julkaistun, manuaalisia hoitoja käsittelevän laajan tieteellisen katsauksen mukaan manipulaatio- ja mobilisaatiohoito on vaikuttavaa hoitoa aikuisten akuutissa, subakuutissa ja kroonisessa alaselkäkivussa, migreenissä, niskaperäisessä päänsäryssä ja huimauksessa. Manipulaatio/mobilisaatiohoito todettiin samassa katsauksessa vaikuttavaksi hoidoksi useissa raajojen kiputiloissa ja liikerajoituksissa. Rintarangan manipulaatio/mobilisaatio todettiin vaikuttavaksi hoidoksi akuutissa ja subakuutissa niskakivussa. Katsauksen mukaan pelkän manipulaation tai mobilisation vaikuttavuudelle ei löydetty näyttöä niskakivussa, iskiaskivussa, selän keskiosan kivussa, jännityspäänsäryssä, häntäluun kivuissa, leukanivelen kivuissa, fibromyalgiassa, PMS-oireissa tai keuhkokuumeessa. Edelleen katsauksessa todettiin, että selkärangan manipulaatio ei ole lumehoitoa tehokkaampaa astman tai kuukautiskipujen hoidossa. Selkärangan manipulaatiolla ei todettu olevan lisähyötyä primäärisen hypertension hoidossa ruokavaliohoidon lisänä. Lasten välikorvan tulehduksen ja yökastelun hoidossa manipulaatiohoidosta ei ole selvää näyttöä. Lasten astman ja koliikin hoidossa manipulaatio/mobilisaatiohoidosta ei ole sen enempää hyötyä kuin lumehoidosta. Katsauksessa todettiin hieronnan olevan vaikuttavaa hoitoa kroonisen alaselkäkivun ja niskakivun hoidossa. Hieronnan vaikuttavuudesta ei voitu osoittaa selvää näyttöä polven nivelrikossa, myofaskiaalisessa kipuoireyhtymässä, fibromyalgiassa, migreenityyppisessä päänsäryssä tai PMS-oireistossa. Koliikissa ja astmassa lapsilla hieronnan vaikuttavuudesta ei ole selvää näyttöä.

Laajempaa tieteellistä näyttöä on osteopatian kaltaisten manipulaatiohoitojen lievästä vaikuttavuudesta vain alaselkäkivun hoidossa.[3][4][5][6] Yhdessä julkaisemattomassa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin viitteitä siitä, että osteopatiahoidolla saattaa olla vaikutusta astman hoidossa[7], mutta suuremmissa tutkimuskatsauksissa tällaista vaikutusta ei ole havaittu.[6]

Haitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Manipulaatiohoitojen haitat

Selkärangan manipulaatihoidon haittoja ei ole tutkittu systemaattisesti, mutta tapaustutkimusten perusteella on arvioitu, että komplikaatioriski on vähäinen. Niskan alueen manipulaatio voi aiheuttaa vakavia haittoja, ja sitä ei suositella.[8]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osteopaatin koulutus Suomessa kestää neljä vuotta ja on laajuudeltaan 240 opintopistettä. Suomessa opetusta järjestää kolme eri oppilaitosta: Metropolia Ammattikorkeakoulu, Osteopatiakoulu Atlas ja Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus.

Metropolia on ainoa osteopatiaa opettava ammattikorkeakoulu Suomessa. Opetus on päiväopiskelua eikä vaadi aiempaa ammattitutkintoa terveydenhuollon alalta.[9]

Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus (OOKK)) järjestää yksityisenä oppilaitoksena osteopatian koulutusta Helsingissä Pasilassa. Koulutuksen tavoitteena on tuottaa tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen hoitoon keskittyneitä ammattilaisia, jotka käyttävät työssään erityisesti manuaalista terapiaa sekä terapeuttista harjoittelua. Edellytyksenä oppilaaksi pääsylle on aiempi terveydenhuollon ammattitutkinto, kuten lääkäri, fysioterapeutti tai koulutettu hieroja.[10]

Osteopatiakoulu Atlas tarjoaa klassisen osteopatian opetusta. Espoossa sijaitsevassa koulussa voi suorittaa niin sanotun sääntelemättömän osteopaatin koulutuksen, ja koulutuksen jälkeen hakea nimikesuojattua osteopaatin ammattinimikettä Valvirasta.[11][12]

Opiskelu Atlaksessa tapahtuu työn ohessa. Koulussa tarjotaan opetusta sekä kotimaisten että ulkomaalaisten ammattilaisten toimesta. Osteopatiakoulu Atlas tarjoaa mahdollisuuden osallistua myös jatkokursseille.[13] Opiskeluhaku tapahtuu Osteopatiakoulu Atlaksen nettilomakkeen kautta. Opiskelujen aloituksen edellytyksenä on terveydenhuollon ammattilaisen tutkinto kuten fysioterapeutti tai koulutettu hieroja. [14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gert Bronfort, Mitch Haas, Roni Evans, Brent Leininger, Jay Triano: Effectiveness of manual therapies: the UK evidence report

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ The History of Osteopathic Medicine www.mainedo.org. Viitattu 22.4.2023.
  2. ↑ Hoito 18.4.2009. Suomen Osteopatiayhdistys. Arkistoitu 14.8.2009. Viitattu 22.4.2009.
  3. ↑ Timo Pohjolainen ja Antti Malmivaara: Manipulaation vaikuttavuus selkäkivun hoidossa 14.5.2008. Kustannus Oy Duodecim.
  4. ↑ Assendelft WJJ, Morton SC, Yu EI, Suttorp MJ, Shekelle PG: Spinal manipulative therapy for low-back pain. Cochrane Database of Systematic Reviews, . DOI: 10.1002/14651858.CD000447.pub2.. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.4.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Jukka Martio: Käsittelyterapiat 27.11.2007. Duodecim. Arkistoitu 2.11.2013. Viitattu 17.4.2009. :
  6. ↑ a b E Ernst, P H Canter: A systematic review of systematic reviews of spinal manipulation. J R Soc Med, 2006, nro 99, s. 192-196. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Terveyskirjasto.fi (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 18.3.2009
  8. ↑ Olavi Airaksinen, dosentti, ylilääkäri: Onko manipulaatiohoito vaikuttavaa? (Pääkirjoitus) Duodecim, , 2005. vsk, nro 121, s. 1707–1708. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.4.2009.
  9. ↑ Metropolia: Osteopatia AMK metropolia.fi. Viitattu 17.3.2020.
  10. ↑ Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus OOKK. Viitattu 17.3.2020.
  11. ↑ Terveydenhuollon ammattioikeudet: Koulutus Suomessa. (Arkistoitu – Internet Archive) Valvira
  12. ↑ Terveydenhuollon ammattioikeudet. Valvira
  13. ↑ Osteopatiakoulu Atlas Osteopatiakoulu Atlas. Viitattu 22.8.2018.
  14. ↑ Opiskelu - Osteopatiakoulu Atlas Osteopatiakoulu Atlas. Viitattu 22.8.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osteopatian historia ja filosofia

Kansainväliset järjestöt

Tutkimuksia

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Osteopatia&oldid=22295956”